Jo muutaman vuoden ajan painovärien värimittausmahdollisuudet ovat helpottuneet ja halventuneet. Niinpä usein uskotaankin, että painovärien mittaaminen on yksinkertaista, edullista ja ennen kaikkea erittäin tarkkaa. Ja tämä jopa eri merkkien ja sukupolvien mittauslaitteiden välillä. Onko tämä totta?
Joidenkin tutkimusten perusteella tämä ei välttämättä näytä pitävän paikkaansa. Esimerkiksi IFRA edellyttää, että BCRA-keramiikkalaattoja mitattaessa eri mittauslaitteiden värierot ovat alhaisemmat kuin 1,5 mm. Delta-E 0,3 pitäisi olla. Todellisuudessa asiat näyttivät kuitenkin erilaisilta. Nussbaumin tutkimuksessa kahdeksan yhdeksästä mittauksesta oli Delta-E yli 2,0; Wyble & Richin tutkimuksessa poikkeamat olivat Delta-E:n välillä 0,76-1,68. Mutta miksi poikkeamat ovat niin suuria?
Toisaalta mittauslaitteet eroavat toisistaan siinä, miten ne valaisevat mitattavat pinnat. Tämä on tärkeää kahdessa suhteessa: toisaalta mittaukset voivat materiaalista riippuen poiketa toisistaan suuresti, jos esimerkiksi valoa säteilee mittauspinnalle vain yhdestä valonlähteestä ja se mitataan. Jos esimerkiksi mittalaitteessa on vain yksi lamppu, joka loistaa 45 asteen kulmassa mittauspinnalle ja sen heijastus mitataan, mittaus voi poiketa jopa Delta-E 3,0:n verran, jos mittalaitetta käännetään vain sen oman akselin ympäri. Jos vasenkätinen ja oikeakätinen henkilö mittaavat samoja laattoja samalla mittauslaitteella, mittaus voi olla täysin erilainen pelkästään siksi, että mittauslaitetta pidetään eri tavalla ja laattojen valaistuskulma on erilainen.
Ratkaisu tähän: Parhaassa tapauksessa valaistus lähetetään suoraan ympyrän ympäri 45 asteen kulmassa, jotta tällaiset vaikutukset saadaan minimoitua.
Valaistavat aineet
Mutta myös valaistustavalla on merkitystä. Aikaisemmin valaistukseen käytettiin pääasiassa volframilamppuja, jotka tosin olivat hyvä valaistustapa. Spektri aussendeten, deren Spektrum sich aber insbesondere im UV-Bereich über die Lebenszeit der Lampe stark veränderte und daher zu Fehlmessungen führen konnte. Und zudem ist noch das Problem vorhanden, daß ein frischer Druck aus der Druckmaschine mit noch nassen Farben einen deutlich höheren Glamour- und Reflexionsfaktor hat, also derselbe Druck, wenn er eine Wocher später beim Kunden angeliefert wird. Diese Glanzunterschiede wurden bislang über Polfilter möglichst eliminiert.
Koska uusi D50 Valaistusstandardi ISO 13655:2009 edellyttää valaistusta D50-neonputkilla, mutta nämä eivät oikein sovi käteviin mittalaitteisiin. Siksi erilaiset valaistusolosuhteet definisoitu: M0, M1, M2 ja M3.
M0 on perinteinen volframivalaistus, kuten esimerkiksi I1 Pro:ssa tai DTP 41:ssä tai DTP 70:ssä ilman UV-suodatinta ja ilman polarisointisuodatinta.
M2 kuvaa samaa, mutta UV-Cut-suodattimella, jota käytetään esimerkiksi I1 Pro UV-Cutissa. UV-suodattimen edut: harmoniset tulokset myös optista kirkastetta sisältävillä papereilla. Haittapuoli: Tyypilliset tuotantopaperit sisältävät nykyään joskus paljon väriaineita. optiset kirkasteetjotka saavat paperin näyttämään valkoisemmalta absorboimalla UV-valoa ja heijastamalla sen sinisenä valona. Näin ollen paperit voivat näyttää täysin samanlaisilta UV-valossa, mutta erittäin erilaisilta päivänvalossa tai D50-valossa. Käytännössä painotuotteita ei juuri koskaan katsota UV-leikkausolosuhteissa.
M3-mittareissa on sekä UV-suodatin että polarisaatiosuodatin.
M1: Der M1 Modus wird erreicht, indem eine D50 Lichtquelle gemäß den Spezifikationen von ISO 3664:2009 verwendet wird. Da die in Messgeräten verwendeten LEDs aber noch nicht in der Lage sind, das Spektrum von D50 umfassend wiederzugeben, und Neonröhren einfach zu groß sind, behelfen sich manche Messgerätehersteller mit einem Trick: Sie senden auf der einen Seite D50 Licht ohne UV-Anteile aus, um eine möglichst harmonische Messung zu erreichen. Und zum anderen senden sie möglichst nur UV-Licht aus, um den Effekt der optischen Aufheller zu messen. Da derzeit keine LED in der Lage ist, sauberes UV-Licht auszusenden, sondern das Papier durch Nebenlicht immer noch erhellt wird und so das Ergebnis verfälscht würde, arbeiten manche mit einem Trick: Sie messen in hohem Tempo quasi flackernd permanent UV-Cut und die schlechte UV-Variante, und berechnen daraus ein Ergebnis das einer Beleuchtung mit D50 Licht entsprechen würde.
Johtopäätökset: Eri mittalaitteilla tehtävät mittaukset ovat tällä hetkellä vielä hyvin epäluotettavia eivätkä vastaa vaadittuja alhaisia toleransseja, koska kiilto, UV-komponentit ja valoaineiden spektriset puutteet ja rappeutuminen aiheuttavat vaikeuksia. On kuitenkin olemassa lupaavia lähestymistapoja, joiden avulla näitä vaikeuksia voidaan kompensoida tai jopa poistaa tulevissa mittauslaitesukupolvissa.
Lisää artikkeleita aiheesta:
Todiste on paljon tummempi kuin monitorissani näkyvä kuva. Miksi?
Asiakkaat ovat usein järkyttyneitä, kun he näkevät Todiste in den Händen halten. „Der Proof des BIldes ist viel dunkler, als das Bild auf meinem Monitor aussieht. Warum ist das so? Und was tue ich jetzt?“ Für eine Abweichung zwischen Proof und z.B. der Monitordarstellung gibt es viele mögliche Gründe: Der Monitor ist nicht kalibriert Nur kalibrierte Monitore können auch Farbe akkurat darstellen. Wenn ich einen billigen Monitor kaufe und an meinen Computer anschließe, kann ich definitiv keine reelle Farbe sehen. Als Faustregel gilt: Nur ein hardwarekalibrierter Monitor hat eine ChanceLue lisää
Kaikki D50 eivät ole samanlaisia: vakiovalo ja ISO3664:2009
Vuodesta 2009 lähtien kirjapainot ja vedostuspalvelujen tarjoajat ovat yhä useammin törmänneet uuteen D50-valaistusstandardiin: ISO 3664:2009. Tässä standardissa määritellään, miten uusi D50 Vakiovalo näyttää, alla Todisteet und Druckerzeugnisse aufeinander abgestimmt werden. Und eine Neuerung springt bei der Abmusterung direkt ins Auge: Im neuen Normlicht sind UV-Anteile enthalten, die die optischen Aufheller ansprechen, die in den Offset-Papieren häufig verwendet werden. Das Ergebnis: Im Drucksaal liegt neben einem bläulich-weiß glimmenden Druckbogen ein gelblich-fahler Proof. Woran liegt das? Die Norm kam recht überraschen und wurde innerhalb der Branche nur schlechtLue lisää
Standardivalo ja metamerismi-ilmiö
Todiste on vain niin hyvä kuin valaistus, jossa sitä tarkastellaan. Pelkkä ikkunan ääreen meneminen tai valojen sytyttäminen iltahämärässä on hyödytöntä: ikkunan ääressä, joulukuun ja heinäkuun välillä, aamukahdeksan ja iltayhdeksän välillä, pilvisen ja aurinkoisen välillä, valaistuksessa on valtavia eroja, jotka tekevät värien arvioinnin mahdottomaksi. Ja jokainen, joka kytkee valon päälle, kytkee yleensä 2700 mm:n polttimon. Kelvin a - tai vielä pahempaa: energiansäästölamppu, joka jotenkin hehkuu joissakin spektreissä ... katastrofi!Lue lisää
Yksi kommentti artikkeliin ”Wie genau kann Druckfarbe denn gemessen werden?”